Eli sunnuntaina tapahtunutta

Mentiin muurasjärvelle kun puhelin oli soinut, siellä oli alkuviikosta 3kpl kohta poikivia hiehoja ottanut ritolat kotoaan ja päätyneet 5km päähän kotoaan, metsään, oikein sydänmaalle.. Eivät päästä ihmistä 50m lähemmäksi ja yleinen kanta asiaan oli ollut etteivät tule millään saamaan niitä sieltä elävänä takaisin navettaan, ja semmoista koiraa ei olekkaan millä ne sieltä saa...

Joo, kun näin metsän missä ne olivat ajattelin että voi pojat.. Soitten ympäröimä, louhikkoinen, kivinen mutta onneksi kuitenkin kuiva männikkö ja näköetäisyys ehkä 10-20m.. Ja onneksi siinä oli kuitenkin metsäautotien pää aika lähellä jota pitkin pääsee sitten hiehot takaisin kotiinsa. Sanoinkin että jos saadaan ne tielle tuolta niin sitten on Viivi jo ihan oman osuutensa tehnyt. Ja ei muuta kuin koira irti, kun nähtiin vilahdus hiehoista. Sitten ne lähtivätkin viipottamaan kauhiaa vauhtia ihmisistä pois päin, lähdin itsekkin juoksemaan perään, auttamaan koiraa. Mutta ei millään meinannut ko.maastossa päästä koiruus ohi hiehoista tai sitten kun oli pääsemässä niin kaksi muuta jatkoivat matkaa kun kolmas yritti koiran päälle. Kyllä ne kuitenkin saatiin jossain vaiheessa käännettyä ympäri. Hiehot etenevät kuin hirvet konsanaan, koira etenee hyppy, hyppy loikka tyylillä kun laukka ei ole mahdollista kivien takia, minä en jaksa enää juosta, pakko ruveta kävelemään, sekä hiehot että koira katoavat näköetäisyydeltä. Kävelen takaisin tielle ja totean J:n siskolle joka lähti mukaani: -En tiiä missä vi...ssa ne hiehot on ja toivottavasti koira on samassa paikassa niiden kanssa, kun ei sitäkään ole näkynyt. Enkä varmasti lähe enää tuonne ryydloikkaamaan, josko se Viivi tois ne tänne. Polttelen kaikessa rauhassa tupakan (auttaa urheilusuorituksen jälkeen ;) ) sitten kohta kuuluukin metästä jonkun niiden äijän ääni, menkää pois siitä tien päästä, se tuo niitä aikalailla siihen kohtaan. Ja taas liikettä omaan kinttuun, niin ne perkeleet kera koiran pölähtävät siihen tielle, yksi kaatuukin kun osuu pehmeään hiekkaan joka vajoaa jalkojen alta, sille siis riimu päähän. Yritän hiljentää kahden muun vauhtia mutta joudun kyllä ihan itse väistämään, päälle se vain meinaa sarvet edellä tulla. No oikeaan suuntaan kaksi kuitenkin tietä pitkin lähtee ja yksi on saatu kiinni. Joten ei muuta kun tennaria taas toisen eteen hiehojen perässä, viimeinen tien pätkä kun oli niin pehmeä ettei sinne autolla päässyt joten kipin kapin autolle. Tässä vaiheessa käsken koiran áutohäkkiin kyytiin, ja kiitän sitä, nyt se on leponsa ansainnut n.45min se temusi niiden hiehojen kanssa siellä metsässä jotta sai ne pois sieltä, eikä tosiaan mikään helppo maasto saatikka helpot paimennettavat.

Ja sitten mazdalla paimentaen hiehoja kotiinpäin, kun ei niitä liikaa panosta niin pysyvät tiellä, väärään suuntaan vieviin risteyksiin oli mennyt äijiä autoineen esteiksi, useampi kilometri hissutellaan menemään, tahtikin on muuttunut hiehoilla jo kävelyksi. Kerran ne livistävät tieltä (ehkä n. 1km enää kotiin matkaa)( ja heti sen jälkeen kun lasketaan äijät autolla meistä ohi heti hiehojen kantaan) Olisiko painostaneet niitä liikaa ;) ? Toinen on jo niin väsy että antaa suht helpolla kiinni, toinen käy ylinmääräisen lenkin vielä heittämässä, mutta kun kaveria talutetaan kotiin niin aseettuu kauniisti kävelemään sitten sen kanssa kotio. Ja navettaan tultuaan ei enää mitää ihmisten päälle tulemista vaan rauhoittuvat heti että ainahan me ollaan ihan kilttejä ja ystävällisiä oltu. Eli lopputulos oli kuitenkin että elävänä ja kunnossa olevina ne saatiin sieltä metsästä kotiin, ei siis ihan huono päivä ollenkaan ;). Vaikka Viivi ei mikään tyylikkäin paimen olekkaan ;) niin kyllä itse ihan tykkään siitä aina näissä tilanteissa, tai sitten vain sovimme toisillemme, molemmat ollaan ihan yhtä tyylittömiä ja kovapäisiä ;)

Maanantaina kävikin sitten kylässä Viivin lapsista Täplä, voi pojat että sekin on aika ihana, ei tosin mikään pikkupoika sekään enään, mittasin sen tuossa keittiössä ja säkäkorkeus on jossain 56cm tienoilla =)

Ja nyt ei enää jaksa naputtaa, palataan taas joku päivä asiaan.

Kiitos Tuula Riemun palkinnoista (sieltä agirodusta) tulivat perille!!