..oli muuten kukava herätä tänä aamuna! Siis remonttimiehet olivat saapuneet ja uskokaa tai älkää mutta meinasivat että vajaan kuukauden kuluttua olisi valmista!! Siis tuntuu jo ajatuksena jännältä että omalla koneella voisi pestä pyykit ja että suihkuunkin pääsisi juuri silloin kun siltä tuntuu.. Hmm.. Houkutteleva ajatus!

Viikonloppuna meillä oli hitusen vilinää ja vilskettä kun Kelmi poika tuli hoitoon, kyllä ne "pikkaisen" tuon Toivon kanssa riehuivat ja revittälivät. Ulkoilut olivat sinällään mielenkiintoisia kun Toivo the aivot meni edeltä ja neuvoi Kelmille joka tiukassa imussa seurasi perässä, kaikki siistit paikat missä voi velmuilla..

Agility esteillähän tämä lauma ei oikein muka ole tänä talvena kerennyt (öö..Pentu kerran, Kara kerran, Alma ja Riemu ei kertaakaan..) joten suuresta harjoittelumäärästä ja sen tuomalla varmuuden tunteella, ajateltiin huomenna kimmota laukaaseen möllikisoihin. Ai etttä miksikö? No kannatuksen vuoksi ja nyt tulee suoraa mainostamista LAUKAn sivuilta:

Hyväntekeväisyys Möllikisat

4.3. Laukaan Eläinsairaalan maneesilla
Ilmoittautuminen alkaa klo 18.00, kilpailut klo 18.30
Luokat: möllit ja kilpailijat
Tuomari: Pirkko Leppänen
Hinta kaikilta sama: 2 Eur/startti

Mölliradalla ei rengasta, keinua eikä keppejä. Molemmissa luokissa saa palkata koiran kerran suorituksen aikana.

Möllikisat järjestetään seuralaisemme Daniel-aussien hyväksi. Daniel on saanut vakavan vamman silmäänsä ja käy parhaillaan läpi kallista silmäleikkaus-operaatiota. Möllikisojen tuotto käytetään Danielin parantamisen avustamiseksi.

Kun kerran tarkoitus on noin hyvä niin silloin lähdetään matkaan. Ratahenkilöille tiedoksi että kylmä teille ei tule tulemaan ja ette ihan nyt tiedä mitä tulette kokemaan.. Yksi aita luvataan Pennun kanssa jättää pystyyn ja paikoilleen =)

Nyt paljastuu salainen paheemme mitä ollaan koko talvi Pennun kanssa verroinkin väännetty. Siis ihan toisen koiran kanssa yhtäaikaa kerran tai kaksi per viiko, suorastaan systemaattisesti on treenattu... Ja lajihan on ollut T-O-K-O.... Siis minä joka joskus olen suorastaa käsi syrämmellä vannonu etten kyllä ikinä rupea tuota hommaa harrastelemaan... Ja huolestuttavan asiasta tekee se että A) Se on ollut kivaa! ja B) Pentu on aikasta hyvällä mallilla kun huomioidaan että kuinka vähän me on tuota ikinä koskaan milloinkaan mitenkään harjoiteltu.. Ja kaikki tämä alkoi oikeastaan ihan vahingossa.. Opeteltiin tuota kontaktin pitämistä ja yht`äkkiä huomaan että ei perk... mun koirahan osaa seurata... Vahinkoja näköjään sattuu aina joskus ;)