Joo ja ohjaaja on sitten lupa ampua... Ainakin hernepyssyllä. Vain Pentu oli mukana, minusta tuo Kara ei ihan kisakuntoinen vielä ollut joten turhaapa sitä silloin lähtee hyppyyttämään. Mutta asiaan eli eka rata oli hyppyrata ja voitte uskoa että aika paljon oli painokelvottomia ajatuksia päässä, kun annat koiralle käskyn nmaahan niin se hiipiikin pari askelta eteenpäin ja sitten hanat kaakkoon ja lähtee radalle, siinä sitten seison ja katselen hiljaa mielessäni manaten ko. otusta alimpaan hel... Ja samaan aikaan se suorittaa rataa yksin ja taakseen vilkuilematta täysin oikein, siinä vaiheessa kun se oli edennyt rataa oik. etulaidasta oik. takakulmaan niin ajattelin et kaippa se olisi lähemmäs mentävä ohjaamaan, no se suoritti vielä esteen nro.6 vai 7 oikein ja sitten kiljaisin liian myöhään eli loikkasi vielä pituuden yli poikittain, sitten olikin jo sielä suht likellä koiraa ja aloin ohjaamaan sitä ja loppumatka maaliin taisikin sujua ihan puhtaasti... No yleisöllä tuntui taas kerran olevan todella hauskaa ja muutamaan otteeseen sai kuulla jonkun sortin naljailua numeroiden opettamisesta koiralle... No perusrata oli vielä jäljellä... Tutustumisessa päätin sitten tehdä hetken verran riskaabelin ohjaus suunnitelman, alku kun oli sama kuin edelliselläkin radalla, siis lähtö "suora"  kasi tai kolme hyppyä sitten okseri ja sitten muuri jonka jälkeen sieltä kulmaputkeen jonka jälkeen hyppy radan keskiosaa kohden ja sen jälkeen tiukka kanttaus vasempaa puomille jonka laskevapää taas oli n.4-5m päässä lähtöaidasta. Toisin sanoen sellainen todella laiskan ohjaajan suunnitelma juoskoon muut n. 50m minä kävelen viisi.. Eli laskin lähdöstä koiran radalle ja odotin siinä samassa kohdassa et koira etenee n. 25-30m putkeen ja sitten kun tulee putkesta niin kävelen kohti laskevaa päätä siis liike työntää otuksen hypylle ja heti sen jälkeen ensimmäinen este käsky eli kiipee, seurauksena hiukka hiekkapöllyä ja osuminen tarkasti puomille, ja YES se onnistui juuri suunnitelmien mukaan sitten kunnon haltuun otto puomin alastuloon ja kääntö seläntakana olevalle hypylle.. Haltuunotto onnistui ja myös kontaktinotto oli oikein siisti mutta... muistin seläntakana olevan hypyn olevan lähempänä minua joten kun käänsin otusta niin tein sen liian tiukasti, lopputuloksena hieno ohitus aidasta elikkäs kieltovirhe.. No tehtiin siinä sitten yksi yhteinen koiran juoksutus ympäri ohjaajan ja jatkettiin matkaan jälleen ilmeisen virheettä maaliin tai taisi yksi rima pudota lopussa kun jotakuta ei enää pahemmin huvittanut ohjailla.. Et silleen jotta ohjaajan haavoihin saadaan vielä hiukka mausteeksi suolaa niin radalla oli myös keinu josta siitäkin selvittiin virheittä.. Meinasi hiukka ahistaa ja suorastaan v tutaan kotimatkalla oma itseni.. Mutta josko se ensimmäinen nolla sieltä vielä joku vuosi osuisi kohdalle tai sitten ei.. 

Masille oli sitten nostanut kuumeen ja sunnuntai keskiarva oli ollut tuolla 40 huikkeilla joten eikun iltamassa vielä viitasaarelle päivystykseen hakemaan droppeja joilla sen saisi alenemaan kun Masillahan on tuo kuumekouristus alttius ja aika pahoina kohtaukset tulevat. Jos yleensä lapsille ne kestävät sekuntteja tai muutamia minuutteja niin Masilla kesto oli tunteja lääkityksestä huolimatta et sen takia ei tuon kuumeen kanssa oikein voi olla ylivarovainen. Ja panadoli ei tällä kertaa oikein yksistää purrut tarpeeksi ja se pienikin vaikutus oli tosi lyhyt aikaista. Sai toista lääkettä kaveriksi mutta sen vaikutus loppui kanssa aika lyhyeen kun sitä saa antaa kaksi kertaa vuorokaudessa ja kun illalla sai sitä klo 19 aikaan niin klo 1 yöllä kuumetta oli jälleen yli 40.. Mutta nyt kun tätä kirjoitan niin on jo kuume liki poissa ja ilmeisen kuumeilut taas tältä erää sairastettu.