Salmea treffaamassa kun multa meni hiukka herne nenään tuolla Rokua viimeisellä radalla joka oli aikasta katastrofaalinen, asiaa tosin kun enemmänkin eilen puhelimessa vatvottiin niin se oli monen eri asian summa ja suurin syy tuohon totaaliseen "korvat kiinni ja hetken päästä kuuntelen" ilmiöön oli luultavimminkin hiukan varpaillaan kävelevä ohjaaja.. jolla oli aikamoisia paineita siitä ettei vain liian kovasti edes katso koiran suuntaan jottei tule noottia.. Ja senhän tämä koiruus käytti heti häikäilemättä hyväkseen.

Ok, eli nyt täytyy saada tuo sen hypnoottinen esteitten tuijotus pois ennen radalle menoa ja sinne kävellessä = kontaktikävelyharjoituksia, ensin ilman suurempia kiihokkeita ja sitten pikkuhiljaa kihokkeita lisäämällä saada kontakti minuun pitämään myös hyvin häiriöidyssä tilanteessa. Paikalla olossa olen varmaankin pikkuisen väärin palkannut siis koira on pysynyt mutta samalla tuijottanut esteitä = saanut palkan. Nyt lupaa lähteä sieltä ei tule ennenkuin on katsoo minua silmiin.. Vaikeaa mutta josko sitkeällä harjoittelulla saataisiin jotain aikaiseksi..