Siinäpä se viikonloppu sitten vierähtikin, lauantaina oltiin päivä kunnostamassa kenttää ja sitten illalla kun J oli tullut töistä niin kipaistiin kentälle takaisin, tällä kertaa tosin koirien kanssa harjoittelemaan. Sieltä sitten kipin kapin suihkuun ja eikun töihin. Kotona olikin sitten 3 aikaan ja kun rupesin Joskaa siirtämään minun paikalta nukkumasta omaan sänkyynsä niin totesin kaverin olevan aika lämmin ja sitten kuumemittari kertoikin karua kieltään 38,6C, eli siinäpä sitten vähän koiranunta tuli nukkuttua ja välill' piti käydä pientä, kuumeista unikekoa passaamassa..

Aamulla sitten oikein toimeliaana ompelukone tulille seittemän jälkeen ja taituroimaan putkien painopusseja vähän paremmiksi kun tuli luvattua edellisenä päivänä kun tuntui ettei kenelläkään muulla ole aikaa.. J tulikin yhdeksän pintaan kotio ja sitten lähdinkin jo kentälle kera koiran ja Nikon joka vapaa ehtoisesti oli lupautunut kanttiiniin töihin. Aika hyvällä mallilla sielä olikin jo hommat ja ilmoittautumisessa välillä jotakin tuusasinkin. Pentu oli taas pentu tai siis teki juurikin omaa itseään, eka radalla sille tuli "jo" kolmanneksi vikalla esteellä mieleen että olikohan mulla joku mukana? Hmm.. siis mun kartturi, missä se on? Kun täällä sinua odotelen! Ja toiselle radalle lähdettiin tekemään puomin alastulevaa kontaktia ja hyvinhän ne pelimerkit sinne osuivat kun koko rata keskityttiin vain siihen, kolmas sitten taas.. no en ole vielä oikein saanut muodostettua siitä mielikuvaa mutta maaliin kyllä osuttiin (vain kaksi maxia pääsi maaliin ilman HYL tulosta) mutta millä tuloksella.. Enää ei kehtaa kenellekkään edes sanoa että kyllä se kotona osaa.. Tuomarina oli Pajarin Tuomo joka niin lohduttavasti sanoi että vaikka se on aina välillä aika kauhean näköistä niin älä huoli se on enää vain ihan pikkujutuista kiinni ja sitten... Ja on mulla kuulema hyvä koira mistä näkee että se nauttii ja sillä on hyviä elementtejä, vauhti, tiukat kurvit, halu mennä, tietynlainen nöyryys ohjaajaa kohtaan siis hyvä ohjattavuus. Kannattaa kuulema vielä jatkaa kontakti harjoituksia.. (Mitä, onko niissä joku vika kun ei taaskaan yhtä poikkeusta lukuun ottamatta osuttu yhdelläkään tassulla sinne valkoiselle alueelle..) ja meinasi että kun hiukan tulee vielä ikää lisää koiralle niin kyllä se sitten kisoissakin malttaa.. Tätä ihmettä jäämme siis odottelemaan!!

Kiitokset tuomarille jonka radoilla oli kyllä kiva kurvailla ja maaliviivan löysi kun muisti ettei huolimattomasti vauhdista käännä tai menee ohi ja ettei sitä koiraa kannata unohtaa seläntaakse kurvissa koska silloin se lipsahtaa väärälle esteelle.