Eli ekeksi vuorossa oli Pennu agiliito tunti ja täytyy kyllä sanoa että paljon ajattelemisen aihetta tuli, minä kun olen tottunut ns. äänenpainolla käskemään koiraa ja nyt tulikin vinkki että kokeile 1kk ja jos ei toimi niin sitten kokeillaan jotain muuta ja ohjeeksi tuli: Älä äänenpainolla käske/painosta vaan totea, Älä suutu edes pukahda vaan närkästy ja jupise, enempi muka itsellesi kuin sinänsä koiralle.. Hmm.. kun suutun niin Pentu on heti kaverina ja nostaa sisäisiä kierroksiaan kun närkästyn niin rupeaakin ihmettelemään että mikäs mikäs nyt menikään vikaan. Kehuminen ei saa myöskään olla edes niin kiihoittava kun nyt (pelkkä Hyvä, hieno mies) vaan riittää pelkkä toteamus että olihan tuo nyt ihan jees, mutta ei yhtään enempää sillä sekin taas nostaa noita kierroksia.. Eli kun rupean muuttamaan noita tapojani tuolta selkärangasta niin ei muuten ole ihan helppo juttu...

Siitäpä sitten paimennus kurssille suoraan pyyhkäisimme ja Viivi oli ihan ok, jatkossa harjoitelkaamme enemmän maahan menoja myös ns.koiralle epäloogisiin ja vaikeisiin paikkohin sekä sitä että sietä ei liikuta ilman lupaa.. (nyt kun lampaat meinasivat lähteä lipettiin sillä aikaa kun Minna minua ohjeisti niin Viivi paikkasi paikkaansa heti ja esti ilman eri käskyä lampaiden karkaamisen luotamme..) Minna moitti koiraa liian itsenäiseksi eli paimentaa liikaa ilman erillisiä käskyjä... Hmm.. tätä kyllä itse hiukan kritisoin sillä minusta koiran pitää pystyä toimimaan itsenäisesti ilman että sille koko ajan kerrotaan että oikealle vai vasemmalle ja ei minua kyllä haittaa sekään ettei päästä lampaita karkuun sillä aikaa kun minä juoruan vaan lähtee ilman lupaa paikkaansa paikkaamaan. Kaikenkaikkiaan oli tosi antoisa päivä, opin taas hurjasti uutta tästä niin kiehtovasta koiraharrastus muodosta ja nälkähän kasvaa syödessä sanotaan!

Vapun kunniaksi pyyhkäisinkin sitten illaksi töihin että silleen.