Ja koko pitkän talven jälkeen tänään oli se odotettu päivä jolloin pääsimme taas Viivin kanssa paimentamaan ja aah!! Miten ihanaa ja vaikeaa se taas olikin. Lampaat olivat juuri meille sopivia ja Viivi teki minusta tosi siistiä ja kaunista jälkeä ottaen huomioon nuo harjoitus määrät. Tänään sillä syttyi ykskaks lamppu korvien välissä että -Hei, nehän liikkuu kun niitä tuijottaa! Tähän mennessä kun tuo koiruus on ollut enemmän "kroppa" paimentaja. Harjoiteltiin norm.kuljetusta, hiukka ahdasta tilaa ja koiran itsenäistä ongelmanratkaisu kykyä, Viivin vahvuus on muuten paimennettavien eläinten itsenäinen lukutaito ja heikkoutena noitten lampaitten kanssa liian lähelle tunkeminen.

Aamulla olin muuten niin ahkera että siivosin ennenkuin lapset nousivat ylös. J onkin illan väkerrellyt tuolla "puuhalassaan" puomia.Nyt tarttee lopettaa jotta kerkee ajoissa töihin ja huomenna on ainakin paimennusta taas Viivin kanssa luvassa.