Kauheata! Meidän pieniä koiravauvoja alkaa jo huomenna muuttamaan maailmalle omiin koteihinsa. Vastahan ne syntyivät, uskomattoman nopeasti tämä aika tuntuu kuluvan! Parin pennun koti on vielä avoinna johtuen varmaan omasta epäluuloisuudesta, ennemmin kuin kysyjien puutteesta. Siis en minä pure ja pentuja uskaltaa kysellä, kunhan on oikeasti sitä mieltä että jotakin koiran kanssa harrastaa ja että tietää haluavansa koiran joka on todella vilkas.

Oma mieliala on jotenkin kaksi kaksijakoinen, toisaalta tuntuu ettei millään henno lupua näistä pikkuriiviöistä joilla myös meluapinan geenejä tuntuu aamuisin olevan kun ilmoittavat että -Hei, me ollaan herätty ja halutaan heti ruokaa!! Sekä tuota sanomalehteä kuluu ihan uskomaton määrä = Ihan jo melkein työstä käy että saa pentulan pysymään siistinä ja ulkonakin rampataan monta kertaa päivässä. Lattiamoppikin tuntuu välillä olevan se parasystävä. Eli toisaalta tuntuu että ihan jo joutavat omiin koteihinsa juoksuttamaan omia rakastavia ihmisiään =) Ja luopumista tietysti helpottaa se tieto että nuo kodit mihin pentuja on nyt lähdössä niin vaikuttavat tosi hyviltä.

No täytyy huomenillalla tuumia uusia fiiliksiä kun noita on oikeasti lähtenyt sinne omiin koteihinsa.