Pennut ovat olleet oikeita riekkupellejä =) Uloskin piti väsätä komposti kehikoita aitaus koska tuo tien suunta meinasi viehättää ihan liikaa.

Käytin pennut virallisessa silmäpeilauksessa ja sirutuksessa ja muutoinkin tarkastettavana. Kaikki olivat kaikilta osin terveitä! Siis hyviä uutisia! Täytyy myöntää että nyt tein ekaa kertaa pentue ilmoituksen netissä omakoira järjestelmässä ja sen kautta kyllä rekisteripaperit tulivat liki lentäen, eli viimeviikon tiistaina sirutettiin, keskiviikkona skannasin sirutustodistuksen ja liitin sen liitetiedostona pentueilmoitukseen ja raksin kohdan "valmis, kennelliiton käsittelyyn", Torstai aamuna klo 9.01 tuli sähköposti ilmoitus että rekisteröinnin voi nyt maksaa ko. järjestelmässä, maksoin sen heti, ja tänään maanantaina oli paperit meidän postilaatikossa.

Ja näkyy lapset jokoiranetissäkin, ja omat "hienot" nimetkin ;)

Ja "isosisso"

Sintti ja Sissi lähtivätkin nyt viikonloppuna omiin uusiin koteihinsa, Sintti toisen sheltti neitosen kaveriksi ja Sissi (tai siis Räksy..;) bordercollie laumaan lyömään meteliä peliin. Loppuviikosta lähtevät sitten loputkin pentuset, ikävä meinaa vaan olla jo valmiiksi, mutta onneksi kaikille on hyvät kodit tiedossa ja kaikista varmasti kuullaan myös jatkossakin =)

Mut nyt tuli kiireitä, palataan asiaan taas joku päivä.

Eli tänään pentuset ulkoilivat ensimmäistä kertaa, ja aika nopeasti kaikki lähtivät ihmettelemään suurta maailmaa. Riemu ja Alma ovat selvästikkin siirtyneet "yhteishuoltajuuteen". Kuvia olen just lisännyt tuonne samaan paikkaan mihin on linkki edellisestä kirjoituksesta.

Kynnet on leikattu varmaakin jo kolmeen kertaan pentusilta ja kermaviili/jauhelihaa syövät ihan itse omasta kupista jo useampaan kertaan päivässä.

Pitää varmaa ruveta siirtämään keittiöön nuo pentulat (tällä hetkellä Riemulla mein makkarissa ja Almalla olkkarissa) taitaisivat mammat ihan sopuisasti asian ottaa vaikka laittaisikin nyt kaikki pentuset samaan "aitaukseen", pitää joka tapauksessa purkaa nuo pentulaatikot pois sillä karkaamisharjoitukset niistä on aloitettu Nti Möhköpöntiäisen johdolla, kauniita serenaadejakin on opittu pitämään jotta jopku tulisi ja nostaisi laatikosta pois, valloittamaan koko taloa.

En enää punnitse pentusia joka päivä, hyvä minä! Ei siis enää hysteriaa niiden painojen suhteen. Alla lauantain painot.

1. 600g
2. 690g
3. 645g
4. 760g
5. 1420g

Täytyisi varmaa lähteä kauppaan shoppailemaan leluja lapsosille, meinaa olla vähän turhan isoja nuo olemassa olevat.

Alman haavassa oli pari sen näköistä tikkiä että meinaavat ehkä tulehtua joten käytin sen eläinlääkärillä keskiviikkona 1.9. Jatkettiin sen sunnuntaina loppunutta anbi kuuria 5 päivällä. Haava on kyllä nyt tosi siisti, täytyy varmaan ottaa siitä kuva muistoksi joku päivä ennenkuin tikit poistetaan, sitä varten on jo tulevaksi keskiviikoksi tilattu ell:n aika.

Shelttivauvvoilla tuntuu nyt menevän ihan hyvin, muutamalla on mahat hiukan löysällä olleet liekkö johtuu ylensyönnistä (soopelit Alman hoidossa) vai Alman anbi kuurista, en tiedä. Mutta kasvavat kuitenkin oikein hyvin ja ovat oikein touhukkaita. Silmät alkavat olemaan auki ja leikin alkeitakin on vaappumisen ohessa alettu harjoittelemaan. Luojan kiitos kuivausrummusta, aluspeiton vaihdan molempiin pentuloihin ainakin kerran päivässä, eli osataan jo ihan itse pissi ja kakka hommat hoitaa =) Ovat nyt muutamana päivänä maistelleet hiukan paistijauhelihaa ja oikein hyvältä tuntuisi maistuvan.

En jaksa ladata kuvia tänne, mutta jotain kuvia olen laittanut tänne, alkutaipaleen kuvia siellä ei vielä olekkaan kun en ole niitä puhelimesta saanut aikaiseksi siirtää tietokoneelle.

Tämän aamun painot, jonkunlainen rajapyykki taas saavutettu, kaikki ovat yli 400g!

1. 403g
2. 451g
3. 470g
4. 521g
5. 1000g (Ja tämä kaverihan on siis bc ei sheltti ;) )

19.8 Torstai

Riemu alkaa aamupäivällä petailemaan, ja ei tietenkään minnekään muuallekaan kuin meijän sänkyyn ;) Pikkuhiljaa tahti kiihtyy ja läähättelykin alkaa olemaan jo aika mallikasta silloin saan sen houkuteltua pentulaatikkoon ja sitten se jo kelpaakin.

• 1 pentu, klo 20.45 soopeli narttu, "Koko kaulus" 154g
• 2 pentu, klo 20.55 soopeli narttu, "Tippaniska" 181g
• 3 pentu, klo 21.30 soopeli narttu, "Kaulus, tummempi" 150g
• 4 pentu, klo 21.50 trikki narttu, "Trikki" 172g

Oikein ripeä ja mallikas syntyminen oli pienillä, ketään ei tarvinnut avustaa ja muutoinkin "kuin oppikirjasta". Ainut oli että piti pitää sormia jälkeisten ja pennun välissä että Riemu suostui napanuorat jättämään olisi kovin ronskisti muutoin ehkä putsannut nahkaa myöten.. Annoin syödä kolmet jälkeiset ja neljännet otin pois. Riemu rupesi heti hoitamaan pentujaan oikein mallikkaasti ja suurella antaumuksella. Voi kuinka helposti kaikki sujuikaan, näin luulin...

20.8 Perjantai

Hmm.. Pentujen painot tippuvat, ovat tosi napakoita ja tomeria, eikä ole kuulunut mitään ylimääräisiä kitinöitäkään. Soitan kuitenkin illalla eläinlääkärille "Mutu" tuntuman takia. Kerron että pennut ovat 1vrk, ja painot laskevat, maitoakin tuntuisi olevan aika vähän. Mutta kyllä, kaikki osapuolet ovat ihan rauhallisia pentulaatikossa. Ohje oli että seuraillaan seuraavaan päivään, nyt ainakin.

1. 147g
2. 176g
3. 138g
4. 163g

21.8 Lauantai

Aamusta jo soitto eläinlääkärille, tilanne edelleen huonompaan päin, painot laskevat, Riemulle noussut kuume ja maitoa ei tunnu oikein olevan. Pennut ovat kyllä napakoita eivätkä kilju nälkäänsä. Samantien lähdin eläinlääkärille hakemaan Riemulle lääkkeitä, kipulääke piikkinä suoraan nahan alle (vaikutus 24h), oksitosiinia muutama piikillinen ohje kokeille 0.25ml annoksella jos maitoa tulisi helpommin ja jos ei auta niin sitten 0,5ml annoksella. sekä antibiootti kuuri

Päivällä soitan varuiksi siskolleni Ouluun, osta mulle koiranmaidon vastiketta ja laita se ekassa mahdollisessa linkissä tulemaan tänne. Kiitos vaan Sini & Olli sekä se ihana linkkikuski joka suostui pussin ottamaan tuotavaksi vaikkei rahtipäivä ollutkaan.

Illalla soitan taas eläinlääkärille, maitoa tuntuisi tulevan aina hetken oksitosiini piikin jälkeen ja kuumetta edelleen liki 41C,. Ohjeena että pistä loput kotona olevat oksitosiinit 1,5h välein 0,25ml annoksina, Riemulle ei voida enää antaa enempää kipulääkettä. Nyt olen jo vuorokauden punninnut pentuja ihan jo hysteerisen usein, pysyvät kuitenkin pirteinä ja napakoina.

1. 143g
2. 162g
3. 127g
4. 150g

22.8 Sunnuntai

Ja painot joko rupeavat pysymään samoina, tai tippuvat enää ihan vähän tai jopa karvan verran nousevat, tippuminen on siis saatu loppumaan, sisupussit pysyvät napakoina, olen jo antanut niille nutri-plus geeliä. Soitan jälleen heti kukonlaulun aikaan eläinlääkärille ja samointein lähden hakemaan sieltä koko pullollisen oksitosiinia ja kasan neuloja. Nyt jatketaan sitten niin että pistetään joka 1,5h välein 0,25ml niin kauan että maitoa joko rupeaa selvästi tulemaan enemmän tai että kuume laskee.

Hysteria rupeaa jo iskemään, mitä tekisin seuraavaksi, mikä olisi paras vaihtoehto? Hupin omistajalla olisi havannankoiralla pentuja ja osan tai kaikki näistä saisi viedä sinne kasvamaan. Kiitos muuten ihanasta tarjouksesta hädän hetkellä! Eläinlääkäri on kuitenkin sitä mieltä että antiobioottien pitäisi ruveta jo puremaan ja sitten ehkä maitoakin tulisi, ja kun pennut ovat kuitenkin olosuhteet huomioiden napakoita. Soitan jo ystävillekin joilla on yhteyksiä eläinlääkäreihin, ja naapuripitäjän päivystävälle lääkärillekin, ja oman mielenterveyden romahtaessa team Pahasilakalle, ja sieltähän tuli sitten heti metrisestä halosta minua ohtaa, lopeta tuo veivaaminen ja päätä mitä teet, niinkuin yleensäkin. Päätän ottaan vielä 24h jatkoajan tällä entisellä systeemillä, tarjoan pennuille vastiketta, ei kelpaa, laitan sitä kuitenkin tippakerrallaan suupielestä kun syövät Riemun tissiä, näin sain ehkä pari tippaa menemään per pentu.

Iltamassa soitan eläinlääkärille, voitteko kuvitella? Haen vielä kipulääke tabletteja Riemulle, kuume on sahannut koko päivän 39,2 - 39,5C kuvittelemme että antibiootti on ruvennut puremaan.

Yöllä tuntuu että Riemulla on taas sata astetta kuumetta, mittaan sen kuitenkin vasta aamulla.

1. 145g
2. 156g
3. 127g
4. 155g

23.8 Maanantai

Soitan aamulla eläinlääkärille, onneksi "omamme" on tullut takaisin pitkältä viikonloppu vapaalta. Selitän viikonlopun tapahtumat, olen asioinut oikein urakalla teidän sijaisen kanssa, tosin eri koiran takia kuin mitä alunperin kuvittelimme. Riemun kuume oli taas aamulla 39,9C eli antibiootti on ollut väärä ja lähden hakemaan uuden kuurin eri antibioottia, 10pvän kuurin. Kotiin tullesssa J sanoo heti että tuohan on nyt se sama kuuri kuin mitä Viivi sai epäiltyyn kohtutulehdukseensa, tämän olin jo itsekkin havainnut toivo alkaa heräämään ehkä tämä tästä..

En oikein muista enää mitä tähän päivään kuului, nutri-plussaa edelleen pennuille ja tarjoan vastiketta välillä josta kieltäydytään oikein pontevasti. Olo alkoi olemaan jo kohtuullisen yliväsyneen hervoton, jos mun huumorini on yleensäkin hieman alaarvoinen niin nyt se rupesi olemaan entistäkin huonompi. Odotan kuin kuuta nousevaa että Alma päättäisi tehdä pentunsa, siellä kun mitä luultavamminkin olisi ainakin riittävä ellei jopa runsas maitobaari pienillekin.

Illalla Alma rupeaa välillä vähän petailemaan mutta asettuu kuitenkin nukkumaan toisin kuin minä.. Pentujen painot karvan verran nousussa.

1. 151g
2. 160g
3. 131g
4. 160g

24.8 Tiistai

Alma petailee ja touhottaa aamupäivästä alkaen. Soitan eläinlääkärille "varoituksen" jäämme seurailemaan tilanteen kehittymistä. Olimme sopineet viimeviikolla että Alma saa 30min yrittää itse "työntää" pentua ulos ja jos ei tule niin sitten leikataan pikana. Tämä siksi että sen edellinen pentuminen sujui oikein mallikkaasti ja olisi ihan mahdollista että tämä yksikin tulisi ongelmitta.

Klo 17 Soitan eläinlääkärille, että nyt täällä vain nukutaan, homma loppui vähän kuin kesken. Lähden näyttämään Almaa vastaanotolle ultralla katsotaan että pentunen näyttäisi voivan oikein hyvin, on edelleen tulossa peppuedellä maailmaan, ja ell kokeilee että paikat ovat kyllä jo auenneet, päätämme kokeilla pistoksella jatkaa synnytystä. Lähdemme kotiin jos vaikka jotain.. Ja ell lähtee omaan kotiinsa syömään. Sovimme että tapaamme illemmalla ´vastaanotolla jos mitään ei rupea tapahtumaan (olisi kyllä jo päivystys siirtynyt kinnulaan ja mein lääkärin vapaa ilta) No sitten ell soittaa minulle, kerrankin näin päin ;) Joo, eipä täällä oikein mitään tapahdu, treffit 15min päästä vastaanotolla. J lähtee Alman kanssa, minä jään kotiin ajattelin ettei minusta ehkä juuri nyt ole "leikkausavustajaksi". Alma keisarileikataan, tuloksena oikein ponteva tyttönen 380g. Valvon koko yön seuraillen Alman heräämistä jne. rupeaa heti hoitamaan lastaan. Ell muuten soitti heti leikkauksen jälkeen että hyvin meni ja mitäs lääkkeitä sulla olikaan jo siellä kotona että mitä laitetaan lisää mukaan. Almakin saa sitten seuraavana päivänä varuiksi 0,1ml oksitosiinia. Sekä huomisesta alkaen 5pv antibiootti kuuri + kipulääkettä tarvittaessa.

1. 152g
2. 159g
3. 136g
4. 179g

25.8 Keskiviikko

Riemulta ei edelleenkään tunnu tulevan kovin paljoa maitoa, kuume on onneksi laskenut. Vien pentuja vuorotellen Alma-tädin maitobaariin harjoittelemaan hiukan isommasta hanasta juomista.. Alma ottaa pienet tulokkaat oikein hyvin vastaan. Illalla totean että olen pitänyt "vääriä" pentuja enemmän Almalla siis niitä pienempiä, olisi tietysti ollut järkevämpää pitää siellä niitä isompia jotka ovat voimakkaampia imemään "paloletkusta" kun ovat "pilliin" tottuneet. Illalla vielä lypsän pentujen kaverina ja varmistan punnitsemalla että kaikki saavat annokset Alman ternimaitoa.

Puolilta öin laitan kaikki Riemun pennut takaisin Riemulle, tuntuu että nyt kun laitan silmät kiinni niin ne eivät kyllä ihan heti aukea uudestaan, tarvitsen unta! J olikin valvonut sitten klo 3 asti ja käyttänyt pieniä välillä Alman luona ruokailemassa.

1. 153g
2. 180g
3. 142g
4. 193g
5. Alman "Mega" 388g

26.8 Torstai

Herään 5.30, voi että on pirteä olo kun on saanut nukkua huimat 5,5h!! Ja täytyy kyllä myöntää että täysin vinttipimeänä olotilassa. Käytän pentuja Alma- tädillä syömässä ja jätän sinne kaksi kokonaan "Tippaniskan ja Trikin"  ja kaksi kauluria on Riemulla itsellään. Sen kummempaa tramatiikkaa ei tähän päivään kuulukkaan.

1. 185g
2. 208g
3. 168g
4. 221g
5. 433g

27.8 Perjantai

1. 218g
2. 231g
3. 180g
4. 253g
5. 513g

28.8 Lauantai

1. 227g
2. 244g
3. 201g
4. 289g
5. 570g

Tuntuu ettei tämäkään "pentujako" ole vielä se paras, siirrän Riemulta vielä "Leveä kauluri (1.)" Almalle, sillä kyllä riittää maito vaikka pataljoonalle tälläisia kirppuja. Toivottavasti tämä auttaa että kasvaisivat yhtä tasaisesti. Alma katsoi vain sen näköisenä että -Mistä näitä pentuja oikein sataa? Ja rupeaa hoitamaan uusintakin tulokasta.

29.8 Sunnuntai

Kyllä nyt näyttäisi siltä että Riemu saa kuitenkin ihan itse ja koko päiväisesti hoitaa tuota yhtä pentua, sille on riittävästi maitoa. Olen niin onnellinen ettei tarvinnut kaikkia sen lapsia "ryöstää" kun hoitaa niin hyvin.

1. 238g
2. 281g
3. 226g
4. 323g
5. En punninnut, oli liian pieni vuoka puntarissa ;)

30.8 Maanantai

Ehkä tämä tästä iloksi muuttuu, pieniähän nuo ovat ikäisekseen, mutta tomeria ja hengissä. En usko että näissä pennuissa itsessään on sen kummempaa vikaa (tai olisivat jo luovuttaneet)  vaan Riemun maitopula joka taas luultavimminkin johtui tuosta kuumeilusta on tähän syynä. Onneksi kuitenkin tuli toteutettua tuo hullu idea astuttaa kaksi koiraa liki samana päivänä, ja onneksi Alma odotti vain yhtä, alma-tädin maitobaari pelasti tässä paljon. Onneksi olen myöskin niin pessimisti että varaudun pahimpaan joten J oli "isyyslomalla" 19. - 29.8 juurikin näiden odotettujen pentumisten takia. Jaksoi hyvin kuunnella, katsella ja auttaa tarvittaessa ja hoiti lapset kokonaan sain itse keskittyä pentuihin ja niiden mammoihin tosin siinäkin auttoi aina tarvittaessa. Lapsetkin tekivät kukin oman osansa Niko on koko tämän ajan hoitanut hoitolassa majailevat löytökissat ilman suurempia mutinoita, tai hoitanut tuota ihmisvauvaa jos koiravauvat ovat tarvinneet avukseen useampaa kuin kahta kättä ja pienemmät auttaneet kukin siinä missä pystyvät ja yrittivät ainakin olla tappelematta keskenään ;) Aika hyvä perhe mulla kyllä on =) ja ystävät jotka ovat jaksaneet kuunnella ja neuvoa, sekä tarvittaessa kalauttaneet sillä koivuhalolla linjoja pitkin ;)

1. 258g
2. 316g
3. 250g
4. 363
5. 695g (aamu paino, muilla ilta)

Alma pennun nimen jo taidan tietääkin, siitä taitaa tulla Keskelt Korpee Pelasti Pienet tms. ja näistä shelteistä taitaa tulla jonkin sortin sisupusseja ;)

Jotta näin tällä kertaa katsotaan mitä tuleva tuo tullessaan, toivottavasti nyt vain hyviä tuulia.

Lisään tähän kuvia tänään tai huomenna tai joku päivä, samoten voi olla että lisäilen vielä tuonne tekstiin lisäyksiä jos sellaisia tulee mieleen.

Niin ja Viivin poika "Roope" oli käynyt lonkka ja kyynärpää kuvissa B/B ja 0-0, aika yees.

Riemulla näyttäisi olevan neljä masuasukkia, kaikinpuolin oikein kiva määrä, nyt vain toivotaan että loppukin sujuu hyvin

Ja sitten ei niin hyviin uutisiin, eli Alman kuvassa näkyy yksi pentunen, eli ultrassa syntynyt ensivaikutelma sai vahvistuksen. Minusta kun 0 pentua olisi parempi uutinen kuin 1, juurikin tuohon synnytykseen liittyvien ongelmien takia. Mutta tällä nyt mennään ja suunnitelmatkin on tehty sitten sen mukaan. Eli tarkoituksena on keisarileikata, sitten kun synnytys on jo ensin luonnollisesti alkanut. Tätä varten olen jo tarkastanut lähiseudun päivystävät eläinlääkärit tulevana viikonloppuna, ja itseasiassa asiasta on sovittukin jo alustavasti ettei sitten kun jotain rupeaa tapahtumaan niin tarvitse ruveta selittelemään ja etsimään sitä lääkäriä. Ja jos ei nyt viikonloppuna tai muutenkaan vuorokauteen 68 mennessä synnytys käynnisty niin sitten siirrytään suunnitelmaan C. Katsellaan, jännitetään ja pelätäänkin nyt tulevaa.

Eli en nyt jaksa ruveta kenellekkään erikseen sähköpostia laittamaan, mutta tiedoksi kaikille Alman pentua harkinneille, että kenellekkään ei ole tästä nyt pentua tulossa.

No mutta koitetaanpa nyt sitten muistaa edellisen jokusen kuukauden tähtihetket, Eli ensimmäinen "pentuprojekti" on saatu ihan hyvälle mallille ja nimikin sille on jo annettu eli 14.5-10 iloksemme syntyi pieni poika, jolle nimeksi tuli Tomi Sisu Matias. Oli muuten pienimies kastajaisissaan sitä mieltä että tosi mies ei mekkoa käytä ja meteli sen mukainen...

Ja seuraavien pentuprojektien olisi tarkoitus "valmistua seuraavasti".

Alma on astutettu Finlillä (Gillesta just finn) ja ultrattu kantavaksi, ultrassa näkyi muutama penneli eli pientä pentuetta odotamme. Laskettuaika olisi sitten 20.8, ja noin viikkoa ennen käymme rötgenissä jos vaikka saisimme tarkemman määrän masuasukeista.

Riemu on astutettu Hupilla (Pienenpolun Hupi) ja ultrattu myöskin kantavaksi, ultrassa näkyi pentuja ja pentuja eli ilmeisesti odottaa useampaa pentua kuin Alma. Riemunkin tie vie aikanaan rötgeniin, pentujen laskuttu aika olisi sitten 23.8.

No se noista tulevista tällä erää. Onneksi en ole kerennyt ihan mökkeytymään vaan saimme vieraita ensin Oulun suunnalta eli "Wenla ja Aino" kävivät meitä ihmisineen tervehtimässä, Kiitos käynnistä! Ainon (Koiranet) terveystuloksetkin olivat mitä mainioimmat. Seuraavaksi meitä ilahduttivat Ihanainen & co (kuva alla) käynnillään, on aina kiva nähdä noita omia pentujaan  

Kelmi herrakin on tässä välissä kerennyt muutamaankin otteeseen kyläilemään.

Aika kuluu ja Josikin täytti jo alkukesästä 7v.

Ja Janne ihan just 10v

Ja huomenna olisi Nikon rippijuhlat.. Eli ainakaan tekemisen puute ei ole blogin kirjoittajaan vaivannut eikä taida ihan heti ainakaan muutamaan kuukauteen tekemisen puute yllättää, jotta näin tällä erää. Nyt tarttee lopettaa tää näpyttely ennenkuin tuo kakku palaa tuolla uunissa... Mutta päivitellään viimeistään sitten lisää kun nuo seuraavat projektit etenee..

Jaa, että mitäkö meille kuuluu? Ensimmäiseksikin nautitaan siitä että asutaan taas kotona, kyllähän tuolla anoppilassa reilu 3kk vierähtikin, voi autuutta kun on taas oma sohva, telkkari ja jääkaappi, luulisin että koiratkin arvostavat varsinkin tuota ensimmäistä ja viimeistä ;) Vaan eipä sillä kylläpä olisi tällä meidän poppoolla ollut aika hankala mihinkään muualle mennä evakkoon, luulen että helpotuksen huokas pääsi tuolla sijaisosoitteessakin kun me pääsimme sieltä takaisin omaan kotiimme. 

Kasvateilta näin äkkiseltään muistaisin kuulumisia että Roope Rohkea on kastroitu, josko se naisten perään "vouhkaaminen" nyt vähän asettuisi. Roosa Ihanainen on käynyt ainakin agiliitelemässä, ja oikein kelpo ratoja, likipiti sellaisia. Samoin kun Pennun tytär Wenlakin on käynyt muutamat kierrokset likipiti tyylillä agiradoilla tekemässä. Mutta tärkeintähän kuitenkin on että on ollut hauskaa =)

Erehdyin tuossa äsken samalla vilkaisemaan noita kotisivujakin ja plaah.. Ne pitäisi päivittää (ehken kohta vuoden jäljessä), joten samalla niitä voisi varmaan vähän uudistellakin eli laittakaapa mailitse tulemaan kasvateistani sellainen hyvä kuva jonka saapi sitten laittaa sinne. Samoin kuulumisia voisi vaikka tuonne kommentteihin laittaa, en kyllä kaikkia muista tältä päivitystauolta ;)

Kevättä kohti mennään ja josko tuo valoisan ajan lisääntyminen toisi myös hiukan inspistä naputella hiukan tiheämpään tätä masiinaa.. Ja kaikenlaisia pentusuunnitelmiakin on tähän kevään korvalle, katsotaanhan nyt mitä tuleman pitää, ehkä n. kuukauden päästä olemme asioissa paljon fiksumpia.. ;) Alman olen vähän ajatellut astuttavani seuraavasta juoksusta, ja sama suunnitelma olisi Riemunkin kohdalla. Uroksetkin olisi jo molemmille "sillä silmällä" katsottuna ja kysyttynä.

Jos tällä viikolla "juhlittiin" emännän vanhenemista (Kiitos muuten muistamisista!), niin ensi viikolla onkin sitten uudet juhlat tiedossa, meidän mummo koira Ronja täyttää kokonaiset 12v. Muistiinpanona mainittakoon että tänään putsasin Karalta vaihteluksi hammaskivet pois, sille on ikänsä kertynyt sitä tosi paljon ja itse olen pääsääntöisesti ne putsaillut, jokusen kerran ollaan tarkempi puhdistus ell:ssä tehty mutta nykyään en enää halua sitä tuota varten nukuttaa kun ikäähän sillekin tulee tänä vuonna 11 täyteen. Tänä iltana olisi tarkoitus mennä Viivin Tiuku tyttösen luokse kahville ja huomen aamulla tuleekin sitten vuorostaan Kelmi herra tänne meille hoitoon.

Ai että mitäkö meille kuuluu? No nyt on kuukauden päivät asuttu tässä anoppilassa evakossa kun meillä kotona remontoidaan jos voitte kuvitella ;) Onhan tämä ihan mielenkiintoinen ajanjakso mutta kyllä tämän kestää kun ajattelee että kohta kotona on lattia lämmitetyt eteiset, vessa ja keittiö, kaikki kaakelilattioilla sekä uudet portaat vinttiin että yksi huone (tai kaksi) vintistä remontoituna. Uhkaavasti rupeaa näyttämään siltä että tuo talon remontointi on kohta kertaalleen suoritettu, noh, ainahan voi sitten aloittaa alusta jos huvittaa. Tämä pompsi kun saadaan tehtyä niin sitten on enää jäljellä 1 tai 2 huonetta vintistä ja takaeteinen, vähiin käy...

Taannoin tapahtunutta;

Viivin pentu "Täplä" kävi uudelleen kylässä ja samalla reissulla käväistiin eläinlääkärissä, tämä koira kun myytiin niin oudolla sopimuksella että kasvattajalle täytyy "luovuttaa" riittävän iän täytyttyä pari palleroa takajalkojen välistä ;) eli kastroitu on nuori mies tätä nykyä.

Kävin äkkilähtönä Nikon ja Jannen kanssa lämmittelemässä viikon Kyproksella (taidan lähteä sinne takaisin).

Löytökissoja olisi muuten kaiken kokoista ja väristä vailla omia koteja, hoitolan seinät kun ei ulospäin laajene niin nyt olisi löydettävä taas useammalle suht. pian uusia koteja!

P.S Riemun odotettu juoksu on alkanut ;)

Mentiin muurasjärvelle kun puhelin oli soinut, siellä oli alkuviikosta 3kpl kohta poikivia hiehoja ottanut ritolat kotoaan ja päätyneet 5km päähän kotoaan, metsään, oikein sydänmaalle.. Eivät päästä ihmistä 50m lähemmäksi ja yleinen kanta asiaan oli ollut etteivät tule millään saamaan niitä sieltä elävänä takaisin navettaan, ja semmoista koiraa ei olekkaan millä ne sieltä saa...

Joo, kun näin metsän missä ne olivat ajattelin että voi pojat.. Soitten ympäröimä, louhikkoinen, kivinen mutta onneksi kuitenkin kuiva männikkö ja näköetäisyys ehkä 10-20m.. Ja onneksi siinä oli kuitenkin metsäautotien pää aika lähellä jota pitkin pääsee sitten hiehot takaisin kotiinsa. Sanoinkin että jos saadaan ne tielle tuolta niin sitten on Viivi jo ihan oman osuutensa tehnyt. Ja ei muuta kuin koira irti, kun nähtiin vilahdus hiehoista. Sitten ne lähtivätkin viipottamaan kauhiaa vauhtia ihmisistä pois päin, lähdin itsekkin juoksemaan perään, auttamaan koiraa. Mutta ei millään meinannut ko.maastossa päästä koiruus ohi hiehoista tai sitten kun oli pääsemässä niin kaksi muuta jatkoivat matkaa kun kolmas yritti koiran päälle. Kyllä ne kuitenkin saatiin jossain vaiheessa käännettyä ympäri. Hiehot etenevät kuin hirvet konsanaan, koira etenee hyppy, hyppy loikka tyylillä kun laukka ei ole mahdollista kivien takia, minä en jaksa enää juosta, pakko ruveta kävelemään, sekä hiehot että koira katoavat näköetäisyydeltä. Kävelen takaisin tielle ja totean J:n siskolle joka lähti mukaani: -En tiiä missä vi...ssa ne hiehot on ja toivottavasti koira on samassa paikassa niiden kanssa, kun ei sitäkään ole näkynyt. Enkä varmasti lähe enää tuonne ryydloikkaamaan, josko se Viivi tois ne tänne. Polttelen kaikessa rauhassa tupakan (auttaa urheilusuorituksen jälkeen ;) ) sitten kohta kuuluukin metästä jonkun niiden äijän ääni, menkää pois siitä tien päästä, se tuo niitä aikalailla siihen kohtaan. Ja taas liikettä omaan kinttuun, niin ne perkeleet kera koiran pölähtävät siihen tielle, yksi kaatuukin kun osuu pehmeään hiekkaan joka vajoaa jalkojen alta, sille siis riimu päähän. Yritän hiljentää kahden muun vauhtia mutta joudun kyllä ihan itse väistämään, päälle se vain meinaa sarvet edellä tulla. No oikeaan suuntaan kaksi kuitenkin tietä pitkin lähtee ja yksi on saatu kiinni. Joten ei muuta kun tennaria taas toisen eteen hiehojen perässä, viimeinen tien pätkä kun oli niin pehmeä ettei sinne autolla päässyt joten kipin kapin autolle. Tässä vaiheessa käsken koiran áutohäkkiin kyytiin, ja kiitän sitä, nyt se on leponsa ansainnut n.45min se temusi niiden hiehojen kanssa siellä metsässä jotta sai ne pois sieltä, eikä tosiaan mikään helppo maasto saatikka helpot paimennettavat.

Ja sitten mazdalla paimentaen hiehoja kotiinpäin, kun ei niitä liikaa panosta niin pysyvät tiellä, väärään suuntaan vieviin risteyksiin oli mennyt äijiä autoineen esteiksi, useampi kilometri hissutellaan menemään, tahtikin on muuttunut hiehoilla jo kävelyksi. Kerran ne livistävät tieltä (ehkä n. 1km enää kotiin matkaa)( ja heti sen jälkeen kun lasketaan äijät autolla meistä ohi heti hiehojen kantaan) Olisiko painostaneet niitä liikaa ;) ? Toinen on jo niin väsy että antaa suht helpolla kiinni, toinen käy ylinmääräisen lenkin vielä heittämässä, mutta kun kaveria talutetaan kotiin niin aseettuu kauniisti kävelemään sitten sen kanssa kotio. Ja navettaan tultuaan ei enää mitää ihmisten päälle tulemista vaan rauhoittuvat heti että ainahan me ollaan ihan kilttejä ja ystävällisiä oltu. Eli lopputulos oli kuitenkin että elävänä ja kunnossa olevina ne saatiin sieltä metsästä kotiin, ei siis ihan huono päivä ollenkaan ;). Vaikka Viivi ei mikään tyylikkäin paimen olekkaan ;) niin kyllä itse ihan tykkään siitä aina näissä tilanteissa, tai sitten vain sovimme toisillemme, molemmat ollaan ihan yhtä tyylittömiä ja kovapäisiä ;)

Maanantaina kävikin sitten kylässä Viivin lapsista Täplä, voi pojat että sekin on aika ihana, ei tosin mikään pikkupoika sekään enään, mittasin sen tuossa keittiössä ja säkäkorkeus on jossain 56cm tienoilla =)

Ja nyt ei enää jaksa naputtaa, palataan taas joku päivä asiaan.

Kiitos Tuula Riemun palkinnoista (sieltä agirodusta) tulivat perille!!

Alman pennuista viimeinenkin eli "Toivo" on nyt kuvattu ja tulos kennelliitosta saatu B/B ja 0/0 eli oikein tyytyväinen olen! Kelmi oli siis pentueensa "maanantaiversio" näiden terveystulosten osalta, luonnehan sillä on kyllä oikein mainio. Nyt on harkinnasta että josko Almalle ne toiset ja viimeiset pennut toteutettaisiin. Uroksen katseleminen olisi aloitettava tässä joku päivä, että olisi sitten keväällä 2010 selvät suunnitelmat.

Saatiin jokunen viikko takaperin yllätysvieraita =) Viivin poika "Hessu", isäntäväen kera piipahtivat ohiajaessaan näytille

Ihan mainio pakkaus, koiran kokoiseksi kasvanut, tokihan se vielä on sellainen "honkkeli" mutta eiköhän se siitä kun ikää tulee lisää. Elänlääkäri oli kuitenkin sanonut että jos kerta on aikomuksena niin voidaan jo toteuttaa eli "kulkusistaan" on poika jo päässyt eroon.

Reilu viikko sitten pyörähdin pikavisiitillä pääkaupunki seudulla. Olin ajatellut olla useammankin päivän ja ilman kiirettä mutta kun J:n työvuorot muuttuivat niin sitten kävinkin pikaisemman reissun ;) Mutta kaikki tärkeimmät toimet tulivat kuitenkin tehtyä. Psst.. Olin muuten aika taitava. Täältä meiltä kun on Espooseen menossa, niin sehän kuuluukin Mannerheimintien kautta oikaista.. Pikkasen ajatuksissani olin taas kun ajelin ;)

Eli lauantai aamuna kävin Viivin Roope poikaa tervehtimässä, oli pentuselle kova pala kun kävin. Se kun oli päässyt ikäänkuin autojen paimentamisen makuun ja sitten kun tämä kamala kasvattaja ei sitä hyväksynytkään ja neuvoi vielä omillekin ihmisille mitä siitä pitää olla mieltä niin Roopen päivä taisi mennä vallan pilalle, mutta eiköhän se siitä toivu. Oli mukava nähdä teitä!! Täytyy varmaan vielä tänä vuonna tulla "tarkastus käynnille" ;)

Sitten iltapäivällä menin pikaiseen noutamaan Alman lapsen "Pupen" kyytiin joka tuli meille kesälomalle kun ihmiset suuntasivat tiensä tämän maan rajojen ulkopuolelle. Eilen hakivat sitten takaisin pojan kotiin. Meillä oli kyllä mukava viikko, Puppe kyllä nautti olostaan täällä (kuten kuulema kaikkialla mihin se menee). Mitään kummempia kähinöitä ei Pupella ja meidän tytöillä tullut kun se on niin kiltti poika, ymmärsi heti että tässä talossa on akkavalta! Aika iso mies tästä on kyllä kasvanut ;) 56-57cm sain mitattua säkäkorkeudeksi ja mitähän siitä painosta on ollut puhetta.. 22kg?? Mutta ilomielen otan tämänkin pentusen toistekkin hoitoon!

Ja siitä sitten ajaa hurautin Riemun hakemaan. Siis sehän oli hoikistunut ;) Ilmeiseti noi poikien sille täällä kotona tarjoilemat ruuat ovat se lihottava tekijä ;) Kiitos Tuulalle kaikesta mitä olit Riemulle opettanut, ja ollaan jatkettu keppitreenejä täällä kotona, ei tule enää liian pitkää "loikkaa" vaikka ei olekkaan kädellä painamassa sitä, vaan saa kauempaa itse ohjailla, siistiä!

Lapset (siis ne ihan omat) ovat aloittaneet taas koulunkin. Talo tuntuu jotenkin ihan oudon hiljaiselta kun Josikin lähti eskariin, eli Masi on enää täällä minua viihdyttämässä. Mutta toisaalta nyt voi touhuilla muutaman tunnin melkein mitä vain kun on vain yksi perään katsottava. Jannekin sai Siniltä ja Ollilta jotain tosi makeeta synttärilahjaksi

Ja joo ollaan me vähän mökkeiltykkin (ihan aiheen sivusta mutta kun Masi on tässä valinnut näitä kuvia tänne ;) )

Eiköhän sitä asiaa taas kerry ja koneellakin kerkeää varmastikkin paremmin istumaan kunhan tulee syksympi ja pimeät illat.